Parasta elokuvassa oli ehkä visualisuus. Elokuva oli upeasti kuvattu (ja leikattu myös): kuvakulmat, valot... kaikki aivan upeaa. Ja tietenkin Rooma, joka on elokuvan näyttämönä! Elokuvan juoni ei ollut monimutkainen, vaan tapahtumat liittyivät pitkälti samoihin hahmoihin ja paikkoihin, lähinnä päähenkilön pohdintoihin elämästään. Ajatuksia ja tunteita herättävä elokuva.
Harmi, että tämän tyypiset elokuvat pyörivät vain vähän aikaa elokuvateattereissa. Ilmeisesti Suuri kauneuskaan ei kuulu enää ohjelmistoon (Turussa ainakaan). Jos saat tilaisuuden katsoa tämän elokuvan, tartu siihen. Suosittelen lämpimästi! :)
Hei mäkin kirjoitan elokuvista seuraavaksi!
VastaaPoistaJee, kävin jo kurkkaamassa! :)
PoistaHei toi oli vuos sitten meilla leffateatterissa! Huomasin traileria etsiessa. Eli en taida voida menna kattoon...:D
VastaaPoistaAijaa, ihih, perus! Tänne tuli varmaan ohjelmistoon sen jälkeen, kun oli voittanut oscarin (muuten ei olis tullut lainkaan!). :) Vuokraa se!
PoistaKävin myös katsomassa tän Italian takia. Rooma oli ihana ja toki siinä oli kauniita kuvia, mutta olin itse ihan pökerryksissä tuon leffan jälkeen. Ilmeisesti en ole ihan niin taiteellinen, että olisin ymmärtänyt siitä mitään ;)
VastaaPoistaEhkä siitä ei pitänytkään ymmärtää mitään! Kenties erilaisten tunteiden herättäminen oli ideana. Kuka tietää? ;)
PoistaElokuvassa oli paljon suoria ja epäsuoria viitteitä muihin italialaisiin teoksiin. Mä olen opiskelujeni takia "joutunut" (tai saanut, heh) tutustua italialaiseen kulttuuriin, ilman sitä en ehkä olisi päässyt elokuvaan kiinni samalla tavalla kuin nyt. Kovin taiteellisena kun en pidä itseäni! :)