Levoton kotihiiri

Olen sitä tyyppiä, joka viihtyy kotona puuhaillen. En tarvitse välttämättä mitään ihmeellistä ohjelmaa. Kuitenkin aina välillä minuun iskee järjetön kaipaus jonnekin muualle. Pakko päästä pois kotoa, pois Suomesta. Ensin olo on nostalginen, sitten levoton ja jossain vaiheessa on ihan pakko päästä matkalle. Viikko sitten iski haikeus, olo että pitäisi olla muualla. Olen matkustellut tänä vuonna vähemmän kuin aikoihin, mutta ihmeen hyvin tämä on tähän asti sujunut. ;)

Uudet tuoksut, maisemat, äänet, maut. Kaikki tuntuu jännittävältä. Valokin on erilaista ulkomailla. Aistit heräävät. Kerran matkustin Pariisiin ja tajusin vasta kotona, että olin pysytellyt koko loman noin kolmen korttelin alueella. Eipä se haitannut, sielläkin riitti tarpeeksi tutkailtavaa. Nähtävyyksiä ja maisemia paremmin mieleen jääkin tunne, jonka matka herättää. (Harrastan kohteissa toki myös perinteistä sightseeingiä!)

En kiellä, ettenkö pitäisi rantalomista (varsinkin keskikesällä tai -talvella), mutta kaupunkilomat ovat vielä enemmän mieleeni. Ehkä juuri siksi, että kaupunkilomat herättävät enemmän tunteita. Kaupungeissa on eloa, arkea, melua, hiljaisia kulmia, kaikkea tarkkailtavaa. Paras aika mielestäni matkustaa kaupunkeihin on alkukevät tai syksy. 

Lempikaupunkejani ovat Pariisi ja Rooma. Suhtautuminen Pariisiin on tunnelmallisen romanttinen, olen ollut siellä vain lomalla. Roomaan minulla viha-rakkaussuhde. Olen asunut siellä pariin otteeseen ja arki on arkea kaikkialla, hiukan eri muodoissa vain. Molemmissa kaupungeissa käyn lähes vuosittain, joskus useamminkin. Nyt on kaksi vuotta kulunut edellisestä Rooman visiitistä, joten pian pitäisi päästä siellä käymään. Muuten kynnys kasvaa. Muuten sitä alkaa jännittää matkaa, vähän kuin tapaamista tutun kanssa, jota ei ole nähnyt hetkeen. Tulemmeko yhä toimeen, ymmärrämmekö vielä toisiamme?

Kaikki eivät ole tällaisia levottomia sieluja. Tarvitko sinä välillä hyppyä muille maille vai pysytkö mieluummin kotimaassa? Mitä matkat merkitsevät sinulle?

Levottomuus ja kaipaus muille maille on hellittänyt viikon takaisesta, mutta pian se taas nostaa päätään. Niin se tekee aina tasaisin väliajoin. Aina matkakuumen iskiessä ei voi lähteä ulkomaille. Oikeastaan se on vain hyvä asia, muuten jokin erityinen muuttuisi tavalliseksi. :)

Leppoisaa sunnuntaita, bisous!